Tere tere!

Pohtimani pitää, että mikä johti mun mustiskohtausten syntyyn ja Antin ahdistamiseen ja tähän kriisiin.. Alkumme oli tiivis eikä mikään tullut väliimme, ainoastaan työt katkaisivat yhdessäolomme ja työvuoron aikanakin soiteltiin ja viesteiltiin ja kaivattiin.. Tosin ihan aluksi meni yli kuukausi ennen kuin edes tavattiin, mutta sen jälkeen sitten sitäkin tiiviimmin.. Välimatkalla ei ollut väliä, autovanha kulki suuntaan ja toiseen ja yleiset kulkuneuvotkin ihan kivasti.. Pääasia, että saatiin olla pienikin aika yhdessä.. Ja rakastella ja suunnitella tulevaisuutta: ehkäisy jätetään pois, jos tulen raskaaksi otamme vauvan onnellisina vastaan; naimisiin mennään mahdollisimman pian ja vuokralla ei kauaa asuta jne..

Olimme toisillemme valtavan avoimia, Antti kertoi mulle entisistä suhteistaan kipeitäkin asioita, kuten että päätyi edellisessä suhteessaan pettämään silloista kumppaniaan muutaman kerran.. Se jäi jonnekin alitajuntaani möröksi, joskaan ei pitkään aikaan nostanut päätään jne.. Antin työpaikalla oli entinen teinirakkaus -heila, jonka kanssa oli hyvät kaverit.. Ylipäätään Antin kotipaikkakunnalla tuntui olevan vaarallisen paljon naisia, joiden mielestä Antti on enemmän kuin hyvä tyyppi ja tunteitakin saattaisi löytyä..

Ja sitten tietty se ex-kumppani, joiden kanssa heillä on yhteinen koira.. Se ex-kumppani oli selvästi maassa erosta, joskin olivat jo asumuserossa olleet lähes vuoden, mutta kovasti läheiset olivat muuten.. Antti kävi meidänkin suhteen alkuaikoina exänsä luona parturoitavana ja joskus syömässä jääden katsoon telkkaa sinne ja sitte tietty katsomassa koiraansa.. Heidän yhteinen asuntonsa oli tarkoitus pistää myyntiin tuona keväänä kun me alettiin Antin kanssa seurusteleen ja siksi musta ei pitkään aikaan saanut kertoa mitään, ettei asuntokaupat ja lopullinen tavarajako vaikeudu..

Ymmärrettäviä asioita toisaalta kyllä, mutta toisaalta aina vaan yks kapula lisää oravanpyörään, josta tulette kuulemaan lisää halusitte tai ette

No Antti itse oli mun onnekseni halukas lähtemään kotipaikkakunnaltaan, oli silmäillyt työpaikkoja jo ennen mua täältäkinpäin, mutta toisaalta myös ulkomailta asti.. Jotenkin mulla oli alusta asti olo, että Antilla on paljon luurankoja kaapissaan ja tutkiskelin hänen tietokonetta, joskin mun huonoilla taidoillani (onneksi!) en kovin pitkälle päässyt, mutta kuitenkin tuli paha mieli jo pienistä asioista.. Silti oli pakko jatkaa, josko pitää jotain valokuvia jossain ja ne on hälle tärkeitä tai viestejä tms.. Loppujen lopuksi mulle tuli melkein tavaksi yrittää penkoa Antin puhelinta tai lompakkoa ja siitä en ole pätkääkään ylpeä..

Jossain vaiheessa sitten jäin kiinni vai tuliko tilanne, jossa sanoin harkitsematonta ja siitä kävi ilmi, etten voi asiaa tietää ilman, että olisin tavaroita penkonut.. Ensimmäinen kapula Antin pyörään - olla luottamatta minuun - oli syntynyt.. Tuo eka tilanne saatiin jotenkin ohitettua, lupasin etten tee sitä enää koskaan.. Olin kuitenkin liiaksi saanut selville asioita, joita hän oli itse kertonut menneisyydestään, että sitten penkomalla tavaroitaan olin selvittänyt miten jollakin ex-heilalla voisi vieläkin olla kovastikin tunteita Anttia kohtaan, tai niin ainakin kuvittelin kun oli tullut bilekutsu.. Kaikki nämä asiat alkoivat jäytää mua, pikkuhiljaa nakertaa koloa tai kuten itse ilmaisen: oravanpyörän vauhti alkoi vaan kiihtyyn ja kiihtyyn.. Ja taas lankesin penkomiseen =(  Löysin esim. hänen lompakostaan ajokortin alta ex-heilojensa (useimpia siis) kuvia ja ajokortin päällä, näkyvillä sitten mun kuvani.. Kuvittelin, että hän vaihtelee kuvien paikkaa aina sen mukaan kenen luona on jne.. Tästä kohdin voidaan varmaan alkaa kutsumaan mun mustasukkaisuuttani hallisemattomaksi ja sairaaksikin

En enää osaa sanoa miten kauan tuossa vaiheessa oltiin oltu yhdessä, kai yli vuosi ainakin, mutta aina Antti oli jaksanut uskoa mun parantavan tapani ja uskoin siihen itsekin: olin varma, että pystyn elään asioiden kanssa.. Mutta kun Antti ei joko riitelyn takia tai väsymyksen takia tai muuten vaan jaksanut/halunnut olla lähelläni, rakastella jne, paha oloni kasvoi ja tekemäni 3-vuorotyö toi vaan lisää ongelmia meille: kun olin ilta- ja yövuoroissa, etenkin viikonloppuisin, pyörän vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi.. Anttihan voi tehdä vaikka mitä mun poissa olleessani, hän voi tuoda jonkun meille tai mennä itse minne vaan  tai jutella netissä tai puhelimessa kenen kanssa vaan.. Ei auttanut vaikka soittelin kotiin ja Antti vastasi: puheluthan voi vaikka siirtää kännykkään jne.. Aloin tutkimaan auton kilometrejä painaen ne mieleeni siinä kun Antti vei mut töihin jne.. Ja kun työvuoro oli ohi, oli melko yleistä että riita tuli ennemmin tai myöhemmin ja lähestulkoon aina lähti siitä, kun en saanut hellyyttä/läheisyyttä jne ja ahdistuin, että kuka niitä sitten saa.. Antti sanoi jo suhteemme alussa, että kaiken pitää olla kunnossa ennen kuin hän haluaa olla lähekkäin saati rakastella.. Mutta mun mukaani kyseessä oli vaan se, että hän ei jaksa mulle osoittaa huomiota kun on saanut olla jonkun kauniimman ja laihemman ja viehättävämmän  seurassa ja toteuttaa omia s/m-leikkihalujaan kuten tahtoo.. Eli koko ajan vaan homma meni hullummaksi ja hullumaksi..

Aina riidan laannuttua Antti on jaksanut kysyä, että miksei hän olis jo ajat sitten lähtenyt jos olis halunnut.. Miksi hän on luopunut niin paljosta meidän takia jos ei kokisi meidän suhdetta arvokkaammaksi.. Niinpä! Hyviä kysymyksiä! Ja aivan varmasti oikeita.. Mä vaan olen terapian tarpeessa ja olenkin nyt sitten aloittanut istunnot ja lisäksi tämä vuodattelu tänne auttaa mua ja etenkin jos joskus uskallan tämän jollekin meidän yhteiselle tutullemme antaa luettavaksi jne.. Mutta tänään on siis eka terapiaistunto takana ja sitte mulla on netissäkin tukihenkilö, jolle puran tätä karmeeta tarinaani.. Niin ja siis me edelleen asutaan Antin kanssa yhdessä, mutta kuten sanottu kriisi on menossa, tai oikeamminkin Antilla on menossa enää harkinta-aika, jaksaako enää alkaa mun kanssani suhdetta rakentamaan terveelle pohjalle.. Enemmän kuin ymmärrettävää on, että hänen luottamuksensa minuun on mennyt täysin

Seuraavalla kerralla yritän kertoa, asioista joista Antti on mun mustasukkaisuuteni takia luopunut ja miten muuten hänen elämäänsä on vaikuttanut mun ahdistamiseni, believe me, se ei ole mukavaa luettavaa sekään.. Kaikki mustasukkaiset ihmiset: hakekaa apua jo hyvissä ajoin, älkää uskoko että voitte voittaa itsenne jos tunteet ja teot ovat yhtään samaa luokkaa kuin mun.. Mulla varmasti tulee oleen pitkä terapia-aika, mutta se on mulle vaan hyväksi ja toivon hirveästi, että Antti jaksaa olla rinnallani seuraamassa avunsaantiprosessiani ja että meillekin vielä joskus hääkellot soivat Toivotaan, toivotaan toivotaan..