Tere tere!
Pohtimani pitää, että mikä johti mun mustiskohtausten syntyyn ja Antin
ahdistamiseen ja tähän kriisiin.. Alkumme oli tiivis eikä mikään tullut
väliimme, ainoastaan työt katkaisivat yhdessäolomme ja työvuoron
aikanakin soiteltiin ja viesteiltiin ja kaivattiin.. Tosin ihan aluksi
meni yli kuukausi ennen kuin edes tavattiin, mutta sen jälkeen sitten
sitäkin tiiviimmin.. Välimatkalla ei ollut väliä, autovanha kulki
suuntaan ja toiseen ja yleiset kulkuneuvotkin ihan kivasti.. Pääasia,
että saatiin olla pienikin aika yhdessä.. Ja rakastella ja suunnitella
tulevaisuutta: ehkäisy jätetään pois, jos tulen raskaaksi otamme vauvan
onnellisina vastaan; naimisiin mennään mahdollisimman pian ja vuokralla
ei kauaa asuta jne..
Olimme toisillemme valtavan avoimia, Antti kertoi mulle entisistä
suhteistaan kipeitäkin asioita, kuten että päätyi edellisessä
suhteessaan pettämään silloista kumppaniaan muutaman kerran.. Se jäi
jonnekin alitajuntaani möröksi, joskaan ei pitkään aikaan nostanut
päätään jne.. Antin työpaikalla oli entinen teinirakkaus -heila, jonka
kanssa oli hyvät kaverit.. Ylipäätään Antin kotipaikkakunnalla tuntui
olevan vaarallisen paljon naisia, joiden mielestä Antti on enemmän kuin
hyvä tyyppi ja tunteitakin saattaisi löytyä..
Ja sitten tietty se ex-kumppani, joiden kanssa heillä on yhteinen
koira.. Se ex-kumppani oli selvästi maassa erosta, joskin olivat jo
asumuserossa olleet lähes vuoden, mutta kovasti läheiset olivat
muuten.. Antti kävi meidänkin suhteen alkuaikoina exänsä luona
parturoitavana ja joskus syömässä jääden katsoon telkkaa sinne ja sitte
tietty katsomassa koiraansa.. Heidän yhteinen asuntonsa oli tarkoitus
pistää myyntiin tuona keväänä kun me alettiin Antin kanssa seurusteleen
ja siksi musta ei pitkään aikaan saanut kertoa mitään, ettei
asuntokaupat ja lopullinen tavarajako vaikeudu..
Ymmärrettäviä asioita toisaalta kyllä, mutta toisaalta aina vaan yks
kapula lisää oravanpyörään, josta tulette kuulemaan lisää halusitte tai
ette
No Antti itse oli mun onnekseni halukas lähtemään kotipaikkakunnaltaan,
oli silmäillyt työpaikkoja jo ennen mua täältäkinpäin, mutta toisaalta
myös ulkomailta asti.. Jotenkin mulla oli alusta asti olo, että Antilla
on paljon luurankoja kaapissaan ja tutkiskelin hänen tietokonetta,
joskin mun huonoilla taidoillani (onneksi!) en kovin pitkälle päässyt,
mutta kuitenkin tuli paha mieli jo pienistä asioista.. Silti oli pakko
jatkaa, josko pitää jotain valokuvia jossain ja ne on hälle tärkeitä
tai viestejä tms.. Loppujen lopuksi mulle tuli melkein tavaksi yrittää
penkoa Antin puhelinta tai lompakkoa ja siitä en ole pätkääkään ylpeä..
Jossain vaiheessa sitten jäin kiinni vai tuliko tilanne, jossa sanoin
harkitsematonta ja siitä kävi ilmi, etten voi asiaa tietää ilman, että
olisin tavaroita penkonut.. Ensimmäinen kapula Antin pyörään - olla
luottamatta minuun - oli syntynyt.. Tuo eka tilanne saatiin jotenkin
ohitettua, lupasin etten tee sitä enää koskaan.. Olin kuitenkin liiaksi
saanut selville asioita, joita hän oli itse kertonut menneisyydestään,
että sitten penkomalla tavaroitaan olin selvittänyt miten jollakin
ex-heilalla voisi vieläkin olla kovastikin tunteita Anttia kohtaan, tai
niin ainakin kuvittelin kun oli tullut bilekutsu.. Kaikki nämä asiat
alkoivat jäytää mua, pikkuhiljaa nakertaa koloa tai kuten itse
ilmaisen: oravanpyörän vauhti alkoi vaan kiihtyyn ja kiihtyyn.. Ja taas
lankesin penkomiseen =( Löysin esim. hänen lompakostaan ajokortin
alta ex-heilojensa (useimpia siis) kuvia ja ajokortin päällä, näkyvillä
sitten mun kuvani.. Kuvittelin, että hän vaihtelee kuvien paikkaa aina
sen mukaan kenen luona on jne.. Tästä kohdin voidaan varmaan alkaa
kutsumaan mun mustasukkaisuuttani hallisemattomaksi ja sairaaksikin
En enää osaa sanoa miten kauan tuossa vaiheessa oltiin oltu yhdessä,
kai yli vuosi ainakin, mutta aina Antti oli jaksanut uskoa mun
parantavan tapani ja uskoin siihen itsekin: olin varma, että pystyn
elään asioiden kanssa.. Mutta kun Antti ei joko riitelyn takia tai
väsymyksen takia tai muuten vaan jaksanut/halunnut olla lähelläni,
rakastella jne, paha oloni kasvoi ja tekemäni 3-vuorotyö toi vaan lisää
ongelmia meille: kun olin ilta- ja yövuoroissa, etenkin
viikonloppuisin, pyörän vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi.. Anttihan
voi tehdä vaikka mitä mun poissa olleessani, hän voi tuoda jonkun
meille tai mennä itse minne vaan tai jutella netissä tai
puhelimessa kenen kanssa vaan.. Ei auttanut vaikka soittelin kotiin ja
Antti vastasi: puheluthan voi vaikka siirtää kännykkään jne.. Aloin
tutkimaan auton kilometrejä painaen ne mieleeni siinä kun Antti vei mut
töihin jne.. Ja kun työvuoro oli ohi, oli melko yleistä että riita tuli
ennemmin tai myöhemmin ja lähestulkoon aina lähti siitä, kun en saanut
hellyyttä/läheisyyttä jne ja ahdistuin, että kuka niitä sitten saa..
Antti sanoi jo suhteemme alussa, että kaiken pitää olla kunnossa ennen
kuin hän haluaa olla lähekkäin saati rakastella.. Mutta mun mukaani
kyseessä oli vaan se, että hän ei jaksa mulle osoittaa huomiota kun on
saanut olla jonkun kauniimman ja laihemman ja viehättävämmän
seurassa ja toteuttaa omia s/m-leikkihalujaan kuten tahtoo.. Eli koko
ajan vaan homma meni hullummaksi ja hullumaksi..
Aina riidan laannuttua Antti on jaksanut kysyä, että miksei hän olis jo
ajat sitten lähtenyt jos olis halunnut.. Miksi hän on luopunut niin
paljosta meidän takia jos ei kokisi meidän suhdetta arvokkaammaksi..
Niinpä! Hyviä kysymyksiä! Ja aivan varmasti oikeita.. Mä vaan olen
terapian tarpeessa ja olenkin nyt sitten aloittanut istunnot ja lisäksi
tämä vuodattelu tänne auttaa mua ja etenkin jos joskus uskallan tämän
jollekin meidän yhteiselle tutullemme antaa luettavaksi jne.. Mutta
tänään on siis eka terapiaistunto takana ja sitte mulla on netissäkin
tukihenkilö, jolle puran tätä karmeeta tarinaani.. Niin ja siis me
edelleen asutaan Antin kanssa yhdessä, mutta kuten sanottu kriisi on
menossa, tai oikeamminkin Antilla on menossa enää harkinta-aika,
jaksaako enää alkaa mun kanssani suhdetta rakentamaan terveelle
pohjalle.. Enemmän kuin ymmärrettävää on, että hänen luottamuksensa
minuun on mennyt täysin
Seuraavalla kerralla yritän kertoa, asioista joista Antti on mun
mustasukkaisuuteni takia luopunut ja miten muuten hänen elämäänsä on
vaikuttanut mun ahdistamiseni, believe me, se ei ole mukavaa luettavaa
sekään.. Kaikki mustasukkaiset ihmiset: hakekaa apua jo hyvissä ajoin,
älkää uskoko että voitte voittaa itsenne jos tunteet ja teot ovat
yhtään samaa luokkaa kuin mun.. Mulla varmasti tulee oleen pitkä
terapia-aika, mutta se on mulle vaan hyväksi ja toivon hirveästi, että
Antti jaksaa olla rinnallani seuraamassa avunsaantiprosessiani ja että
meillekin vielä joskus hääkellot soivat Toivotaan, toivotaan toivotaan..
torstai, 28. huhtikuu 2005
Kommentit