Heippa!

Tänne yritän saada ajatusmaailmaani purettua.. Se on aluksi varmasti takkuilevaa ja kenties vie aikaa ennen kuin päivittelen tänne mitään, mutta areena on nyt avattu ja tarkoitukseni on tämän(kin) avulla saada selvennettyä ajatusmaailmaani.. Jos vaikka joku joskus eksyisi kommentoimaan..

Mistä aloittaa.. Parisuhde on lievästi sanottuna kriisissä.. Sormukset ovat poistettu ja todennäköistä on, että asunto irtisanotaan.. Ei siis mukavia asioita tiedossa =(

Tuosta hymiöstä vielä, että olen ihka ensimmäistä kertaa tekemässä blogia, en ole ottanut selvää tämän tekemisestä mistään, kunhan googletin sanat "blogin perustaminen" ja sitä kautta sitten päädyin tänne ja näin pitkälle olen nyt siis päätynyt.. Mistäkö idea? Kaverini kirjoittaa vastaavanlaista ja olen huomannut, että se voisi olla hirmu toimiva juttu.. Saa kertoa kaiken omasta elämästään, mutta välttämättä ei kukaan tiedä kenestä on kysymys jos ei linkkivinkkiä anna eteenpäin.. Ja joku tuntematon saattaa jopa kommentoidakin vielä jotain.. Pikkuhiljaa yritän tässä opetella toimintaa, joten olkaahan kärsivällisiä.. Jos jollain olisi antaa neuvoja esim. hymiöistä kuvamuodossa tahi muita hyviä vinkkejä niin sana on vapaa..

Mutta siis parisuhteeseen ja ongelmiini.. Olen siis 27 vuotias. Ensimmäisen hieman pidemmän seurustelusuhteeni koin 14-vuotiaana, olisikohan ollut 7 viikon juttu kyseessä ja minä olin suhteen lopettaja.. Sitten noin puolta vuotta myöhemmin aloin seurustelemaan hieman vakavammin, seksi tuli mukaan kuvioihin jne.. Sitä kesti hieman vajaa kaksi vuotta ja olin silloin enemmän kuin rikki kun se suhde päättyi pojan toimesta ja mun aiheuttamista syistä, joista kerron tuonnempana, koska ovat tässäkin suhteessa kovasti samantyyppisiä.. Mutta koska olin teini-ikäinen en jäänyt kauaksi aikaa murhettumaan vaan jo kolmen kuukauden kuluttua olin jälleen aloittanut seurustelun, ollen tuolloin siis 17-vuotias.. No se suhde etenikin sitten jopa yhteisasumiseen ja kihlaukseen saakka ja sitä kesti lähes 8 vuotta! Molemmat lähes huokaisivat helpotuksesta kun ymmärsimme vihdoin lopettaa ja pakata kimpsut ja kampsut eri osoitteisiin..

Tuon suhteen lopettaja olin minä, vaikka yhteispäätöksellä sitten lopeteltiinkin.. Olin juuri täyttänyt 25 vuotta siis jo neljännesvuosisadan ja koin hemmetinmoisen kriisin tai vastaavaa: missä vakityö, missä lapset, missä avioliitto ja asuntovelka, missä oma asunto ja etelänmatkat? Hmm.. ei sen kuulu noin mennä, mutta hassua kyllä nykyiselläänkin toivon ja odotan edelleen noita asioita, vaikkakin nykysuhteessa olenkin huomannut myös miten mukava asia on yllätyksellisyys, spontaanius ja suunnittelemattomuus (onkos nuo kaikki synonyymeja keskenään)..

No kuitenkin suhde siis päättyi ja jo ennen kuin olin ehtinyt muuttaa uuteen osoitteeseen deittailin nykyistä kumppaniani.. Olemme tuttuja jo entuudestaan ja vuosien jälkeen koimme, että on aivan fantastisen upeaa aloittaa suhde tuon ihmisen kanssa.. Ja sitä se on ollutkin.. Ensimmäinen puoli vuotta oli aikaa, josta emme luopuisi kumpikaan, ihanaa hekumaa ja huumaa, onnea ja odotusta.. Missä alkoi mennä vikaan: minun sairaalloinen mustasukkaisuuteni alkoi nostaa päätään ja pääsi oravanpyörään, jonka vauhti on vaan kiihtynyt ja kiihtynyt.. Siitä jatkan seuraavalla kerralla, koska nyt kirjoitin jo kovasti paljon ilman, että tiedän tämän tallentamisesta hevonkukkua =)

Hannele